torstai 2. helmikuuta 2017

Ruokaa, rokkia ja raivoa. Myös rakkautta.

Täällä. Vaan. Sataa.

Päivät on niin ankeita, kun vaan sataa.

Mä oon hävittäny mun pinsetit, enkä oo nyppiny mun kulmakarvoja kuukauteen.
Antakaa ku mä kerron vähän mun kulmakarvoista.

Mun kulmakarvat on ihan tumman ruskeet ja jos en viikkoon niitä nypi ni ne villiintyy ihan kuolella ja kasvaa pituutta niin et rupee kihartumaan? What is that. Sit niitä pitää vahalla puoltuntia harjailla etten näytä metsänpeikolta ja nyt ku ei oo kuukauteen pinsettejä näkyny ni rupee Maurinki kulmakarvat näyttää aika normaaleilta mun vieressä. Ihan järkyttävää.

Maurin paraskaveri Alisson on asunu täällä nyt siis tän viikon ja viimeviikonlopun.
Lauantaina ku Maurin toinenki kaveri Smuchie oli vielä tällä saarella äidillään niin äiti kutsu meiät grillaamaan. Sama porukka siis ketkä kutsuvat meiät syömään mun Brasilian asumisen alussa ja siitä reissusta voi lukea tästä (Rikkaiden makkara on parempaa).

Mentiin siis Canasvierasille neljällä bussilla ja yllättäen sato, joten ei sitä osaa kaupungista ruvettu sit pahemmin tutkimaan. Bussista näki sen verran et Canasvieras on näin kesäsin turistihelvetti.
Neljä muusikkoa samassa kadunkulmassa. Rummut soi. Toisella puolella katua 30 kojua täynnä koruja. Maahan laitettu Kangoja ja niitten päällä piraattikamoja. Feikki Niken kenkiä ja feikki merkkilaukkuja. Niitä myy mustat miehet.
Tänne tuli kaks vuotta sitten Afrikasta näitä piraattitavaroiden myyjiä. Mauri oli ihan ihmeissään Suomessa asumisen jälkeen, kun lomalla käytiin Pelotaksessa ja Afrikan miehiä kadut täynnä.
En tiedä miks ne tänne tuli mut nyt on levittäytyny joka kaupunkiin.

Siinä jäätiin vähän bussilla jumiinki ku pari myyjää seiso keskellä tietä yrittäen myydä tavaroita autoilijoille.

Saavuttiin sit Smuchien äidille taas tälle rikkalle kerrostaloalueelle. Huhheijaa siellä olis hyvä onnellisen asua ja siellä oli jotain muitaki Smuchien kavereita. Tai siis samat kaverit ketkä oli meiän kanssa sillon perjantaina täällä grillaamassa ku kiroilin niitten myöhästä aikataulua.

Piti vähän käyttää mun uskomattomia Photoshop taitoja et saatiin kaikki kuvaan
Toi kuva on tuolta meiän grillikatoksesta. Oli ihan mukava ilta.

Smuchien äidillä siinä siis istuttiin ja isäpuoli sano et mennään alakertaan grillaamaan et siel on kivemmat tilat. Mietin et miten voi olla kivemmat tilat ku täällä näitten parveke on meiän kämpän kokonen ja grilli tällä parvekkeella, mut okei hieno kerrostaloalue, missä edelleen se oma elokuvateatteri ni kuka tietää.

Joo no. Saavuttiin sellaseen jäätävän isoon johonki kokoustilaan missä olis vaikka häät voinu pitää. Keittiö ja baari samassa ja ikkunasta maisema uima-altaille ja lämpimällä kelillä lasiovesta ulos vaan uimaan.

Kyllä mulle kelpas.


Uskomaton tän mun puhelimen panoraamalaatu.

Istuskeltiin siinä sit kaikki ja oteltiin kuvia.

Smuchien kaks kaveria. Muidun nimee en muista mut ukkoa sanottiin enoks. Sit Alisson, minä ja Mauri.

Piti ottaa yks rikkaittenvessa selfie, ku kerranki näytin ihmiseltä.

Sit jossain vaiheessa hokasin et kaikki pöydät on katettu? Et onks se joku vakio vai onks tänne tulossa enemmänki ihmisiä.
Selvis et Smuchien isäpuoli täytti 60 ja jäi eläkkeelle, joten oli isommatki pirskeet tiedossa.

Pikkuhiljaa sisään rupes valuu porukkaa. Keski-ikä 50v. En valehtele ku sanon et jokainen nainen oli plastiikkakirurgin katalogista. Vähän liian sileet otsat ja korkeet poskipäät. Huulet pikkasen liian turvonnu ja iltapuvuista paisto silikonipallot. Vanhemmat naiset oli laittanu naaman oikein koreeks voimakkailla meikeillä ja vahvoilla kulmakarvoilla.
Kultakorut ja glitterikengät kimalsi. Kaikilla hiukset värjätty vaaleiks.
Myös muutama sinisilmänen nainen astu ovesta sisään. Yhellä miehellä oli kaks pellavapäätä mukana. 2-4 vuotiaat pojat, molemmilla blondi tukka ja siniset silmät. Lapsien takana käveli miehen vaimo. Vähän nuorempi ku keski-ikä. Se nainen makso sillä hetkellä varmaan enemmän, ku meiän vuoden vuokra. Sen verran oli naamaan ja tisseihin tehty muokkauksia ja päällä koruja. Rikkaat on täällä todella rikkaan näkösiä. Seittemänkymppisilläki oli korkkarit jalassa.
Tää vaimo meni suoraan baariin ja haki sieltä drinkkikannun ja istu kavereidensä pöytään. Isä, joka oli noin 2m pitkä (täällä ei pitkiä tyyppejä näy), otti lasten hoidon vastuulleen. Harvemmin tätä näkee Suomessa.
Ne lapset oli ihan hauskoja. Vanhempi istu Alissonin syliin ja "soitti" kitaraa samalla ku laulo. Sit muksu kysy Alissonilta onks hän pieni tyttö vai poika, koska Alissonilla on nuttura. Nauroin niin paljon etten saanu happee.
Pienempi tuli vähänväliä meille joku ruoka suussa. Jossain vaiheessa meiän pöydässä oli juustoa, joten tää pikkujäbä otti suustaan puoliks syödyn makkaran, anto sen mun käteen ja otti juuston tilalle. Miks.
Tää vanhempi poika kuuli sit et puhun englantia joten se nykäs mua hihasta ja rupes huutaa "ONE, TWO, THREE, FIVE, TEN!" Taputtelin sit reipasta poikaa päähän ja sanoin, että hyvä poika.

Tätä se vaimo joi! Clericot on drinkin nimi ja se on kaunis!


Siinä mun tuijotellessa vieraita ja odottaessa pääruokaa Mauri soitteli kitaraa ja muut joivat kaljaa. Siis tuontiolutta tottakai, koska rikkaista on kyse.

Ruoka oli todella hyvää ja liha kalleinta mahdollista ja kyllä sen maussa erotti. Oon vieläki aika täynnä lihaa ja söin lähinnä perunasalaattia, mikä oli ihan uskomattoman hyvää ja harmitti ku en ottanu minigrip pusseja mukaan ni olisin saanu ruokaa kotiin asti.

Mauria pyydettiin soittaa kitaraa ja laulamaan ja ilta meni oikein rattosasti. Smuchie sano et voi heittää meiät kotiin Campechelle ni ei tartte miettiä busseja.
Siinä sitte kellon lyödessä yks yöllä rupes Smuchie näyttää siltä et sammuu ihan just. Tästä Maurille mainitsin et ton kyytiin en todellakaan mene et se on henkipois. No saatiin sit muu kyyti onneks.

Täällä noi perusbussit lopettaa ajelun 11-12 aikaan yöllä ja sen jälkeen saarta kiertää pari bussia koko yön. Mut niihin ku hyppäät ni bussi siis todella kiertää koko saaren et bussimatka saattaa kestää 3-4 tuntia jos asut toisella puolella saarta.

Seuraavana iltana oli sit tää Maurin odotettu keikka. Mä stressasin sitä ihan sikana ja Mauri stressas sitä ihan sikana ja kellon lyödessä 11 illalla käveltiin kamojen ja kavereiden kanssa baariin laittaa kaikki kuntoon. Musisointi alkais 12 aikaa illalla.

Tähtisanat Maurin keikasta: Sähkökatko, tuolin rikkinäinen jalka jonka takia: yksi rikkinäinen kitara, jonka takia varakitara = uudet säädöt laitteistoon = Mauria vitutti = Tunnelma ei niin katossa.

Olin jo sit varautunu tsemppaaviin sanoihin puoliajalla ja parilla vinkillä et miten Maurin lavakarisma saatais esiin. Mies kun näytti siltä, et joku olis pissannu hänen aamumuroihin. Ja lounaaseen ja illalliseen.

Drinkki- ja ruokalista


Vehkeitten testailua

Sanoin sit et hei beibi sä laulat hyvin ja sä soitat hyvin et sulla oli vaan huono tuuri. Mut tokalla puolella; hymyile, kato yleisöön, mee pois piilosta nuottitelineen takaa, pidä pari välispiikkii! Sä oot viihdyttäjä, entertainer missä sun karisma? Tää on show, nokka ylös ja kohti uusia pettymyksiä!
Ja kyllä Mauri sit jo vähän hymyiliki ja ryhtiki muuttu miehessä. Eli sana meni perille.
Mut mitä sanoo Maurin paraskaveri tähän (Alisson)?
"Hei älä välitä mitä Ronja sano et hyvin sä vedät, kyl me muut tsempataan sua!"

NIINKU????? Mitä helvettiä? Jos tyyppiä on epämukava kattoa lavalla niin sillon ei esiintyjä hyvin vedä ja jotain pitää tehä. Tätä mä en täällä ymmärrä et jos joku menee päin persettä ni sitä kaunistellaan ja kukaan ei sano et ei helvetti jäbä sä oot ihan paska et pystyt niin paljon parempaan!
Mua rupes sit niin raivostuttaa toi ja sit ton jälkeen ilta jatku lähinnä sillä et "Mikset opettele portugalia, oot meiän maassa, puhu meiän kieltä, hei miks näytät tolta et hymyile vähän, näytät ihan kuoleelta kalalta et ota pari olutta."

Käsi ylös joka pystyy rehellisenä hymyillä omalle puolisolle, jonka kaikki pahimmat painajaiset ekalla keikalla tulee toteen ja vaan toivot et kyl se siitä kohta lähtee. Käsi ylös kuka on oppinu vieraan kielen alle viidessä kuukaudessa niin, että kykenee kieltä kuuntelemaan ymmärtäen, pystyy keskustelemaan ja osallistumaan keskusteluun huutamalla väliin omia mielipiteitä.
Käsi ylös kuka ei tunne huonoo omaatuntoo jo valmiiks siitä ettei puhu kieltä.

Te jotka nostitte käden ylös niin kumarran teitä hattu kourassa, koska ootte superihmisiä.

Käsi ylös, joka olis kaverin kommentin jättäny oman onnensa nojaan.

Ei noussu meikäläisen koura.

Toinen puoli keikasta meni TOSI HYVIN! Mauri otti kaikki mun kommentit huomioon ja yleisö oli ihan innoissaan ja yks mies joka omistaa baarin Lagoalla tuli pyytämään Maurin yhteistietoja ja halus buukata Maurin omaan baarinsa. Että in your face stupid Alisson.

Siinä sit ku käveltiin kotiinpäin ni olin oikeesti valmis hieroo omassa päässä rauhan Alissonin kanssa ja mua ei enää ärsyttäny mikää. Sit alko taas tää jankutus et opi meiän kieli, mikset puhu portugalia, mikset juo olutta, miks yrität lannistaa sun miehen musajuttuja.

Sit en vaa voinu enää pidätellä vaan rupesin raivoo. Huusin Alissonille et jos se ei oo viidessä vuodessa oppinu vieläkää englantia mikä on maailman helpoin kieli ni sil ei oo mitään sanomista mun kielitaidosta. Ja et anteeks jos mua ei huvita maksaa 15 realia baarissa oluesta, jota juon vaan pakon edessä ja kuka helvetti se on sanomaan et mä en tue Maurii sen musajutuissa? Kuka sen musavehkeet on ostanu, kuka jankuttaa et harjottele lisää et kyl mä keksin tekemistä sen aikaa, kuka aina sanoo et ota kitara mukaan ku jonnekki mennään, kuka jankuttaa et soita sille ja sille ja soita tapaamisesta. Kuka kuuntelee sitä soittamista ja laulamista 24/7 ja aina ne settilistan samat biisit ja kuka jokapäivä sanoo oman rehellisen mielipiteen et miten meni ja ehdottaa et mikä kandeis tehä eri tavalla. Et kukaan ei tue Mauria niin paljon sen musahommissa ku minä et nyt oot vaan helvetin hiljaa tai saat hommaa yöks itelles uuden nukkumapaikan.

Alisson meni sit Maurin yhelle toiselle kaverille yöks ja sanoin Maurille et tekee selväks sen kavereille et mä yritän parhaani uudessa tilanteessa ja mä en tollasia kommentteja oikeesti enää jaksa kuunnella.

Näin Mauri teki ja kaveri pyys anteeks seuraavana päivänä ja sano et kukaan ei oo ikinä puhunu sille noin eikä olis ikinä kuvitellu miten voinki olla niin vihanen.

Että teille jotka ehkä epäilee et rageen tääl 24/7 kaikille ni en. Hymyilen nätisti ja pään sisällä mietin et mitä helvettiä.

Mut me ollaan nyt cool Alissonin kanssa ja ollaan täs paripäivää sateessa pelattu Lego pleikkapelejä ihan sulassa sovussa hodaria syöden. Joskus vaan se lanka katkee.

Kattoa ei oo vieläkään korjattu ja tänään on torstai. Naapuri sano et katto tultais korjaamaan tänään ja et koko katto korjattais, kyseessä siis iso remppa. Kysyin sit naapurilta et tuleeks niillä sadevedet sisään ni kuulemma yhen makuuhuoneen lattia on nilkkoihin asti vedessä!!
Ja meille isännöitsijä kehtas sanoo et meiän huusholli on ainoo missä katto vuotaa! Uskomatonta.
Mut joo eihän tota kattoa voi korjata jos sataa, ei tietenkään sen nyt sanoo järkikin jos koko katon tästä talosta meinaa korjata. Harmi vaan et seuraavaks aurinkoa näkyy helmikuun puolessa välissä ainaki sääennusteiden mukaan. Tässä rupee tulemaan vähän mökkihöperöks.

Alisson osti meille pakastimeen Acaita. Anteeksi on annettu puolintoisin. Se on hyvä se.

Rupeen varmaan seuraavaks kattomaan areenasta Uuden Musiikin karsintoja vaikka tiedän jo kuka voittaa. Euroviisut on parasta viihdettä.

En muuten ikinä tajunnu miten onnelliseks voi pienen ihmisen tehä Yle Areena ja sen et Sykettä ei oo blokattu ulkomailla asuvilta!
Ja toinen bonari on nettiradiot. Vitsi virkistää mieltä kuunnella suomipoppia ja miettiä suomen kylmiä kesämökki-iltoja!

2 kommenttia:

  1. Oon ite jäänyt koukkuun Holby cityyn, tulee sopivasti pikku kakkosen jälkeen. Suosittelen. Ellei se oo blokattujen listalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo pitää tutkia areenaa vähän tarkemmin. Oon yrittänyt ettii jotain hyviä suomalaisia sarjoja ja leffoja, kun on tullu sellasia "Ihanaa olla suomalainen!" Fiiliksiä tietyissä asioissa 😂😂

      Poista

Lähetä nyt edes vaikka terveisiä! :)