Costa da Lagoa - Järven ranta

Mä en oikeesti ymmärrä miten nää paikalliset elää täällä ja ilman mitään siestaa. Ei kuuluu tähän maahan siestaaminen.

Mä oon kahelta päivällä jo niin väsyny et ihan ku olis ollu pitkä työputki takana ja haluu vaan maata sohvalla. Tätä tää helle teettää.

Sen takia aina ku on mahollisuus ni ollaan ulkona. Ulkoilma virkistää. Viheliäisimpiä on ne päivät ku lämmintä on yli 30 astetta mut sataa. Sillon sitä hikee vasta pukkaaki. Varsinki ku meiän viilennyksenä on vaan yks tuuletin. Joka on ihan liian heikko tuulettamaan Maurin hiet pois.

Pari päivää sitte sovittiin mun Suomikaverin kanssa et mennään käymään Costa da Lagoalla.

Ei olla nähty pitkään aikaan ja viimeks joudun perua, kun iski migreenikohtaus. Mut nyt mentiin.

Lagoa on yks kaupunkialue tällä saarella. Sellanen aika boheemi ja hippimäinen ja tää mun Suomikaveri asuu siellä. Lagoa tarkottaa järveä ja tää kaupunki on rakennettu ison järven ympärille.

Ja tää Costa da Lagoa on tän järven pohjoispäässä. Sinne pääsee vaan veneellä.

Joten otettiin vene Lagoan keskustasta. 10 realia turisteille ja 2,5 realia niille, jotka asuu matkanvarrella. Vähän niinku suomenlinnaan menis.

Tämmöstä pöheikköä oli saari koko matkan, ei autoteita, ei ambulansseja, ei apua jos jotain käy.

Matka kesti puolisen tuntia ja pitkin matkaa asukkaita hyppi veneestä laitureille veneen vielä lipuessa. Näppärästi.

Siinä mietin, että kyllä erakolla olis hyvä asua tuolla pöheikössä ku on niin hiljasta ja naapureita ehkä kolme.

Me hypättiin pois laiturilla numero 16. Siitä alko ravintolat turisteille. Ei jääty niihin ravintoloihin istumaan vaan käveltiin vähän ylemmäs kattomaan mitä löytyy.

Löyty pieni kylä. Tuntu et oltais oltu ihan jossain muussa maassa. Mieleen tuli pienet kreikkalaiset kylät vuorilla. Ei autoteitä. Ei moottoripyöriä. Ei pyöriä. Muutama hassu asuintalo, ohut kävelytie, koiria, kirkko, kolme turistikauppaa ja pöheikköä. Tänne pitää mennä jos haluaa rauhottua. Turistiaikakin on jo ohi, joten ei ollu vilinää eikä vilskettä.

Löyty paikallinen terveyskeskuskin, mutta se oli suljettu kun työntekijät olivat lakossa.

Kun oltiin kylä niin sanotusti nähty haluttiin istua alas ja syödä jotain. Mentiin kauemmas turistirysä ravintoloista ja istuttiin Paraíso Néia ravintolaan mikä oli melkein tyhjä. Istuttiin siinä järven vieressä kuumalla kelillä ja nautittiin tuulenvireestä. Mietittiin mitä syötäis.

Oon jo kauan halunnu syödä täällä katkarapuja, kun ne on kuulemma helkkarin hyviä. Mutta aina niin julmetun kalliita. Täällä ne makso vaan 35 realia, joten otettiin kimppaan sellanen snäkilautanen. Mauri ja Suomikaveri joi olutta ja minä limpparia. Tai oikeestaan limpparin ja vissyn sekotusta.

Laituri numero 18. Sen vieressä istuttiin ja siihen oikeestaan päättyi ravintolat ja turistit. Siitä eteenpäin olisi paikallisten koteja.

Siinä tuhotut katkaravut. Vaan päät ja pyrstöt on jäljellä. Mauri söi lopuks kyllä ton kasan päitäkin.

Katkikset oli tosi hyviä. En tiiä miten ne oli kokattu mut mausteena oli valkosipuliöljy.

En katkiksista niin välitä yleensä, mut oonki maistanu vaan niitä pakastejuttuja mitä laitetaan pizzan päälle. En ikinä tuoreita. Hyviä oli. Ihan ku olis sipsejä syöny.

Katkaravut kun oli popsittu niin tuli ehdotus, että käydään kattomassa paikallinen vesiputous. Kiipeemistä olis ehkä 10 minuttia, mutta lyhyt matka.

En oo ikinä nähny minkäänlaista vesiputousta ni tottakai halusin sen nähä.

Cachoeira eli vesiputous.

Joku jäbä myi näitä. Keinuja ja amppeleita.

Helppo reitti. 5 minuuttia ja bambut kolisi tuulessa.

Mauri

Mauri

Olihan se vesiputous ihan magee vaikka ei se nyt mikään vesiputous ollu. Myöhemmin sain tietää et putous on kuivunu, koska on satanu niin vähän. Anteeks vähän? 

Pitää mennä kurkkaa se uusiks sitku on satanu reippaasti. Mut alue oli tosi kiva ja viidakkoinen. Mauri kävi uimassa kylmässä vesiputousvedessä. 

Jokapaikassa oli kylttejä, et älkää menkö tän pidemmälle, et kunnioittakaa luontoa.

Kuulemma jokavuosi kuolee turisteja vesiputouksilla, kun kiipeevät korkeelle kiville ja haluavat ottaa kuvia. Nytkin sielä näky pariskunta pussailemassa. Toivottavasti ei liukastunu alas tullessa.

Mun vakio seikkailasu: sininen hattu ja punaset sydänrillit.

Mul on niin vähän kesävaatteita täällä, et ei tuu paljon pyykkiä, kun on aina samat vaatteet päällä. Vaatteet on täällä niin huonolaatusia ja kalliita et odotan suomireissua ja ostan H&M:n kesätyhjennyslaarin tyhjäks kaikista hassuista shortseista.

Putoukselta alastullessa meitä vastaan tuli joku surffarihippi joka huus mulle: "COOL GLASSES!! VERY NICE PINK AND ALL!!" kiitos kiitos on hienot ja surffari jatko matkaa huudellen miten ite hävitti omat pinkit lasinsa.

Käveltiin takas siihen ravintolaan mistä lähettiin. Mauri ja Suomikaveri joi vielä muutamat oluet ja sit otettiin puolikuuden vene takasin Lagoan keskustaan.

Muitakin laivalla poistuvia.

Tää järvi on tosi suosittu leijasurfauksessa. Eli Kite surf. En tiedä oikeeta suomennosta.

Takasin Lagoalla mietittiin et mitä tehtäis.

Käytiin kaupasta ostaa tölkit olutta (myös minä!), pussi sipsiä ja pussi jotain muuta snägiä ja käveltiin mun Suomikaverille.

Siellä istuskeltiin parvekkeella ja höpöteltiin. Sit tuli nälkä. Päätettiin mennä pizzalle.

Täällä pizzat on ihan superhyviä ja koko pizzeria idea on ihan eri ku Suomessa.

Ravintola mihin mentiin oli hieno ja rustiikki. Jokaisessa pöydässä oli pulmapeli mitä pysty ratkoa sen aikaa kun odotettiin menuja ja ruokaa. Ihan loistava idea! Ei tullu kurkittua puhelinta vaan käytettyä aivoja!

Täs piti saada kaikki palikat laatikkoon. Tää tais olla ainoo peli missä onnistuin.

Oon käyny nyt monessa pizzeriassa täällä ja teemana on kaks eri tapaa:

On Rodizio eli maksat summan kassalle ja istut pöytään. Sit tarkoilijat rupee tuomaan sulle erilaisia pizzapaloja ja kyselevät, että otatko tätä kanansydänpizzaa? Entäs tätä juustopizzaa? Tai tätä kanakastikepizzaa? ja sit jälkkäripizzat pääruokien jälkeen. Suklaapizzaa mansikoilla, kookoksella, pähkinöillä. Ja sä vaan istut ja syöt.

Ja sit on tämmöset pizzapaikat mihin nyt mentiin.

Päätät ensin minkä kokosen pizzan otat, pieni, medium, iso tai tosi iso. Ikinä sä et tilaa pizzaa siis itelles vaan koko porukka syö sitä samaa pizzaa. Joten me otettiin kaks isoa pizzaa. Mitä isompi pizza sitä enemmän saat valita siihen täytteitä.

Tää pizza on eri ravintolasta, mut ajatus sama.

Täs on kolmee eri täytettä. 1/3 on neljän juuston pizzaa missä seassa lihaa, 1/3 on ananasta ja jotain makkaraa ja 1/3 on oliiveja, tomaattia, lihaa, katkarapuja ja jotain muuta.

Must tää idea on ihan paras, koska saa maistaa kaikenmoisia makuja eikä vaan sitä yhtä ja samaa. Plus täällä täytteet on tuoreita. Tuore ananasta, katkaravut suoraan meresta, vihannekset viereiseltä torilta. Ei mitään purkkijuttuja ollenkaan. 

Plus näyttääks tää perus pizzaravintolalta? Valko- ja punaviiniä. Kynttilän valossa.
Tää on illallisruokaa parhaimmillaan.

Nää pizzat ei oo kans sit mitään halpoja krapulalättyjä vaan laadusta joutuu vähän maksamaan. Mut kyl mä ainaki odotan koko kuukauden et pääsen taas syömään herkkupizzaa. Tai no en ehkä kuukautta, koska mun kaveri ja sen lapsi tulee meille kylään viikon päästä maantaina ja aivan varmasti vien ne pizzalle. Molempien tapojen pizzaravintoloihin.

Mä heräsin tänään seittemältä aamulla, pirtee ku peipponen. Näin aamusin on viel aika "viilee" ni pystyin ottaa läppärin ja kirjottaa tän tarinan. Mul on ihan hirveesti kaikkia juttuja mitä haluisin ja mitä pitäis kirjotella (mm.yks blogitunnustus), mut nyt kellon ollessa kymmenen on taas niin hiki et pakko lopettaa!

Me muuten siirryttiin täällä viimeyönä talviaikaan, eli eroa on nyt 5 tuntia Suomeen nähden. "Talviaikaan" ihan oikeesti..