tiistai 20. joulukuuta 2016

Raivo Ronja

Tiiättekö ku tulee eteen niitä tilanteita et tekis mieli sanoo jotain mut ei vaan voi.

Mun tädillä on kaks koiraa, toinen on niin vanha et haukkuu kaikelle ku ei enää tunnista et mitkä on haukkumisen arvosia, toinen koira on niin aasi et haukkuu tän ensimmäisen mukana ja pyörii ympyrää. Oon tottunu ruiskimaan niitä sumutepullolla, huutamaan et HILJAA tai haukkumaan mukana ku mikään ei toimi.

Maurin iskä on hommannu koiran. Semmosen puudelin minkä silmät harittaa jokasuuntaan.
Koko lauantain grillibileet se koira haukku ja komensi. Komensi ku Maurin iskä leikkas makkaraa. (Hauhau anna tänne se makkara sinä orja) ja kukaan ei komentanu tai sanonu mitään. Sit se makkara löys tiensä jossain vaiheessa sen räksyn suuhun.
Haukku ku makkaralautanen kiers kädestä käteen et hau hau antakaa tänne sitä makkaraa orjat.
Hyppi syliin ku istuttiin ruokapöydässä, raapi jalkoja ja puri Maurin sormia. Mä oon allerginen koirille ni yritin pitää sitä koiraa aika kaukana itestäni ja ku tunki väkisin syliin ja yritin työntää sitä pois ilman mahdollista kieli-iskua naamalle ni teki mieli huutaa ET VOITTEKO NYT JUMALAUTA HEITTÄÄ TÄN SAATANAN KOIRAN VAIKKA IKKUNASTA ULOS!
Oikeesti tykkään eläimistä ihan sikana ja oon tosi eläinrakas, enkä ikinä tekis väkivaltaa eläimelle et älkää nyt raivotko, mut tiiättekö fiiliksen?
Maurille sit sanoin vähän silleen hampaitten välistä et heitä nyt tää stnan rakki lattialle ennen ku mul loppuu happi.

Ja missään vaiheessa kukaan ei tehny elettäkää sen koiran hallitsemiseen. Niinku. What.

Toinen tilanne oli eilen ku mentiin keskustaan koko konkkaronkka (Minä, Mauri, Maurin veljet ja äiti). Heitettiin Maurin äiti eka lääkäriin ja odoteltiin siinä parkissa, kun piti olla ihan nopee keissi. Oli aika kuuma, eikä tuullu ollenkaan ja lääkärireissu kestiki vähän kauemmin ja autossa oli aika tiivistunnelma, ku istuttiin Mauri, maurin nuorin veli ja minä takana. Maurin nuorin veli on siis kymmenen ja mua ehkä 20 kiloo painavampi, eli ei mikään pikkupoika, mut ei silti ymmärrä miten paljon vie oikeesti tilaa ja siinä vaiheessa ku oon ihan rutussa siellä toisessa laidassa ja Mauri toisessa ja tää veli istuu ku mikäki maanomistaja siinä keskellä ja rupee jotain mekastaa ja riehuu ja kaikilla on hiki ja kuuma ni teki mieli sanoo monta kertaa et mene ulos, rauhotu, istu aloillas, lopeta, voitko yrittää istuu sillain et muutki mahtuu, ANNA HAPPEE.

Mut ei. Kukaan ei sano mitään, koska ketää muuta ei häiritse. Jos kyseessä olis ollu vaikka mun kummipoika ni olisin heti sanonu jotain, koska siihen oon tottunu ja koska tää riehuminen ja mekastaminen olis muitakin Suomessa häirinny.

Kolmas tilanne tapahtu ku käveltiin keskustassa ja oltiin jo itseasiassa lähössä pois ni tää Maurin nuorin veli keksi et haluu jonku jäätelöherkun ja rupee sitä sit vinkumaan. Oikeesti vinkumaan. Maurin äiti yritti ignoorata koko tilanteen, mut ei missään vaiheessa sanonu ei. Sitku se ei jaksanu enää olla välittämättä ni vaan osti vinkuvalle veljelle sen herkun. Mä en niinku. Oikeesti oonko ihan hirviö, ku mua ärsyttää et vinkumisella saa tahdon läpi?

Omppujen päässä näkyy istuvan kaks punapaitasta tyyppiä. Niiten työ on punnita hedelmät.
Kyllä se on täällä yksi työ. Hedelmien punnitsija ja ihmiset jonottaa.


Neljäs tapaus sattu ku kotiin ajellessa päätettiin käydä kaupassa ja sit kaupassa alko taas tää tuttu vinkuminen "Äitiiiii mul on jano" -Meil on mukana vettä. "No ei mitään vettä ku jotain HYVÄÄ!" No sit Maurin äiti otti hyllystä urheilujuoman (jotain makeeta litkua) ja avas sen veljelle et ostetaan tää. (Tääl on siis ihan tapana et syödään vielä maksamattomia tuotteita kaupassa. Tää ei oo mitenkään epänormaalia vaan yleistä.)
Sitku tää makee litku oli melkein juotu ja jo lämmintä (otettiin se siis kylmäkaapista) ni sit veli rupes vinkuu et ÄITI TÄÄ LOPPU HALUUN LISÄÄ!
Sit meni Maurin vanhemmalla pikkuveljellä Rafaelilla hermo ja sano et nyt loppuu se saamarin vinkuminen.

Mä tykkään näitten hedelmäosastoista ihan hirveesti

Mä kiehuin sisältä jo tossavaiheessa. Tulee pikkuveljelle vaikee elämä vanhempana, ku ei kaikkee tahtomaansa aina saakkaa läpi.

Sen lisäks seuraavana aamuna todistin, ku äiti laitto sukkia ja kenkiä tän kymmenenvuotiaan jalkaan, joka hyppyytti äitiänsä kokopäivän (hae mehua, anna toi, laita ruokaa, tee kaakaota, anna sipsejä).

En haluu ees tietää onks Mauri ollu yhtä ärsyttävä pienenä. Jos on ni ainaki on tullu sit satasella lätty naamaan, ku mut tapas.

Tääl on niin löysä kuri (tai ei kuria ollenkaan) et en varmaan ikinä totu tähän. En kyllä haluakaan tottua. Nää on taas näitä tilanteita ku mietin et mitä jos joskus saadaan Maurin kanssa muksu ni millasena hirviönä ihmiset mua pitää ku julkisella paikalla komennan kiukuttelevaa lasta tai sanon 5-vuotiaalle et pue ite :D

4 kommenttia:

  1. Uuuuh, tuskaa! Tuota koirajuttua ollaan puitu mieheni kanssa, miten täällä Brasiliassa on vähän eri suhtautuminen kuin Euroopassa. Täällä ei käytetä koiria ollenkaan lenkillä, aidatulla pihalla ne saavat kyllä juosta, mutta koko piha on kaakeloitu, niin eihän siihen ole kiva tehdä tarpeita. Me ollaan nyt ne kylähullut, jotka täällä kävelyttää miehen siskon koiraa ympäri korttelia... Onneksi meidän lähipiirissä on nyt vain yksi hyvin käyttäytyvä ja mukava lapsi, joten tuota toista ongelmaa ei ole! ^_^ ***Paula Sateenmuruja.com***

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täälläkään näy koiranulkoiluttajia. En tiedä missä noi kerrostalokoirat tekee tarpeensa? Campechessa näitä ulkoiluttajia näkee enemmän. Mut suurimmaks osaks Just noita takapihakoiria. Inhottaa katella niitä pihoja ku läjä kakkaa siellä täällä :(

      Poista
  2. Koiraparat! Puudelit on muuten yksi harvoja koiralajeja joille ei olla allergisia, vaikka muille oltaisiinkin. Kaikki koirat KAIPAA tietàà sità kuka perheessà komentaa, se tekee niiden olon turvallisemmaksi, ja ne lakkaa ràkyttàmàstà yleensà. Ota sità kuonon ympàri kouralla kiinni ja purista tekemàttà pahaa, katsoen silmiin. Kun se ei vastaa enàà katseeseen, niin olet osoittanut asemasi. Koiraemot komentaa silleen penikoita, ne ymmàrtàà sen vaistonvaraisesti. Saa kyllà tehdà sen monta kertaa, sillà pennut on lapsia siinà missà muutkin.
    Pidà puolesi vaan ihan alusta asti; tee hyvin selvàksi kiltisti ja pààttàvàisesti ettà sinua ei sitten ikinà kohdella kuin Maurin àitià, ja hyppyytetà tuolla lailla. Itse en tehnyt niin, ja kun lapsia tuli, niin se etelàmainen tapa ettà perheen miespuolisia hyysàtààn oli raskas pakki. Mies oli ihan sivistyneestà pààstà, kapellimestari ja sàveltàjà, mutta ei 23 vuoden aikana lòytànyt itse sukkiaan, jotka olivat aina samassa vaatekaapin laatikossa! Kun lapsia tulee, niin jotkut taantuvat, varsinkin jos on ollut kuitenkin rakastavat vanhemmat. Jos siihen lisàtààn taloudellinen riippuvuus, eli huonosti tòità, niin tulevaisuus on aika ruusuinen, siltà piikkiseltà osalta.
    Kieli haltuun, kunnon tòità, vaikka manuaalisia aluksi, sinà olet pàtevà tyttò! Muutoin nuo havaitsemasi perheelliset epàkohdat ennemmin tai myòhemmin hyppàà silmille, kun taustalla on koko maassa hyvàksytty sosiaalinen kàytòsmalli. Jos pitàà puolensa siellà on varmaan myòs tilaa elàà oman makunsa mukaisestikin.
    Pi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En viiti toisen koiria ruveta komentelemaan. Sitten vasta kun omaan syliin hyppää. Itehän ovat koiran päälliköksi kasvattaneet.
      Mä en oo huolissani tosta, että mua tulis ikinä kukaan pompottelemaan. Sen oon kyllä hyvin selväks tehny ja Mauri sen ymmärtää :)
      Työhommista sen verran että suunnitelmat on ja toteutus vaatii vaan sen, että saan sen oleskeluluvan, että siitä ei huolta. Joo kyllä täällä meikäläinen pärjää, ei epäilystäkään. Enkä aio tehdä ikinä sitä virhettä, että olisin riippuvainen rahallisesti tai muutenkaan toisesta ihmisestä.
      Mauri ei enää kysele missä on mitäkin, kun sanoin pari kertaa että jos et vielä tähän päivään mennessä tiedä missä sun omat tavarat on ni pärjäät sit varmaan ilman.

      Kiitos kommentista ja huolesta, kaikki on ja menee hyvin!

      Hyvää ja rauhallista joulua! :)

      Poista

Lähetä nyt edes vaikka terveisiä! :)