perjantai 9. joulukuuta 2016

Minä ja mun uus Suomikaveri

Istuskelin tiistaina tässä sohvalla ja mietin et pitäsköhän imuroida ja kattelin mun hyttysenpuremia.

(Mä oon niin kyllästyny et hyttyset ei pistä muuta ku mua. Mauril ei oo pureman puremaa ja mul on olkapäät syöty. Vasemmasta olasta löytyy noppaluku 4. JALKAPOHJAT on syöty, KANTAPÄÄT on syöty?? Niinku mitä?? Ja niitä hemmetin hyttysiä ei näy missään päivällä. Pyyhkeen takaa pöllähti yks ja en saanu tapettua ku se katos.
Ostettiin tuuletin ku rupes tulee öisinki jo kuuma ni se autto vähän, mut sit rupes just syömään tuolta jalkapohjista.
Yks (saletisti se sama joka oli pyyhkeen takana asumassa) oli mun vaatekaapissa ku otin sieltä yhen paidan ja sain sen tuhottua. Yöllä just sillon ku on nukahtamassa ni IIIIIIIIIIIIIII se hemmetin ininä! Mauri on jopa kehittäny itelleen nukkumisasennon missä ei kuule hyttysten ininää. Mut sit keskellä päivää ei mitään ääntä ja yhtäkkiä sul on sormessa pistos. SORMESSA!!
Pakko ostaa joku hemmetin karkotin.)

Sitte puhelin piippas ja mun uus suomikaveri kysy et hei mitä teet tehääks jotain?

No parin tunnin päästä kurvas auto pihaan ja mua kyyditettiin Lagoalle. Mun piti kyl mennä bussilla, mut sattuneesta syystä ei ollu sitä hemmetin käteistä.. No nyt on onneks ku Mauri sai palkan.

Pääsin sit kurkkaamaan missä tää mun uus suomikaveri asuu ja voi mahoton! Kannattaa asua kukkulalla meinaa maisemat on kyllä ihan jotain omaa luokkaansa!

Voiko oikeesti elämä olla kauheen huonoa ikinä jos aamulla silmien avaamisen jälkeen näkee tän!
Voisin muuttaa asumaan vaikka sinne parvekkeelle, niin mielellään sitä maisemaa kattelin.
Mun uuden suomikaverin mies toi mulle Avocadosmoothien. Tai en oikeestaan nyt tiiä et oliks se pirtelö. Maistu ihan vaniljapirtelölle. Avocadoa, maitoa ja sokeria. Suosittelen! Kokeilkaa!

Lähettiin sitten kahestaan käppäilemään kohti keskustaa. On kyllä onni tuntea ihminen täältä. On niin mageeta ku joku omanmaalainen tietää missä on mitäki ja höpöttelee portugalia paikallisille ja on jo paikallinen tuttu. Ihanaa. On jotaki mihin tähdätä!

Istuskeltiin oluella (tai no minä otin appelsiinimehua, mehut on täällä niin mehukkaita) ja höpöteltiin pitkät pätkät niitä ja näitä ja naureskeltiin kaikenmoisille kommelluksille. Ihan parasta. 

Käppäiltiin vähän lisää ja siinä samalla kerroin oman elämäntarinani ja ottelin valokuvia.

Järveltä.
Istuttiin alas juomaan olutta. Ja päätin että kyllä minäkin nyt juon sitä olutta vaikkei se pahemmin meikäläisen herkku oo. Täällä kalja tarjotaan jääkylmänä, jos olut ei oo tarpeeks kylmää sen voi lähettää takasin. Brasilialainen ei juo lämmintä tai edes jääkaappikylmää olutta. Sen pitää olla jääkylmää. No eihän jääkylmä laimean keltainen olut maistu millekään, sen muistin joten juotiin sitten molemmat olutta.
Hetken päästä paikalle pamahti suomalaisenkaverin ystävä. Siinä höpöttivät menemään kahestaan ja jostain syystä ymmärsin tän hänen ystävänsä puhetta paljon paljon paremmin, kun mitä vaikka Mauricion, tai oikeestaan kenekään muun. Olin aika usein jopa hereillä, että mistä puhuivat. Tuli vähän sellanen itsevarmempi olo, että hei ehkä mä en ookkaa ihan surkee.

Meillä tosiaan kun oli se sähkökatko öbaut 24h niin juteltiin Maurin kanssa pimeässä sitten portugalia ja Mauri sano että kyllähän sä melkein niiku osaat jo puhua, että mikä tässä nyt on muka ongelma? Ja tajusin et hei osaan oikeesti rakentaa jo joitain lauseita ja käydä jonkunsortin keskustelua, kun saan ite päättää mistä puhutaan ja välillä voin kysyä joltain, että miten tää ja tää sanotaan. Matkaa on silti vielä todella paljon.
Luulin myös, että oppisin puheen kuuntelun paljon nopeemmin ku lukemisen, mutta havahduin ykspäivä lueskellessa ruokalistaa ja jotain mainoksia, että hei mähän tiedän mitä noissa sanotaan! En varmaan ikinä ymmärtäis jos ne olis ääneen sanottu. 

Juotiin siinä sitten kolmisteen olutta ja tällä ystävällä oli sitten lapsi mukana ja munki uuden kaverin lapsi pelmahti treeneistä siihen pihalle ja sit oli vielä kolmas lapsi, mut en oo ihan varma et oliks se jonku muun kaverin vai tän meiän kanssa istuvan kaverin lapsi. No anyway. Siellä keskustassa leikkivät ja riehuivat kivasti keskenään.

Täällä on jännä miten tää lapsien kasvatus on ihan erilaista, kun Suomessa.
Oon tästä monelle kyllä kertonu, mut en tiiä oonko tästä pahemmin kirjotellu.

Muistan ekan kerran ikinä ku kävin Brasiliassa ja Maurin pikkuveli oli ehkä 6 tai 7. Ja sen äiti puki sille sukat ja kengät jalkaan, syötti hyvin usein, nyppi pavut pois papukastikkeesta, käytti suihkussa ja oikeestaan teki kaiken ja veljen ei tarvinnu ite tehä muuta ku hengittää. Nukkuki aina äidin vieressä, vaikka äidillä oli mies joka asu heidän kanssa. Veli meni äidin mukana jokapaikkaa, kauppaan, keskustaan, Zumba tunneille. Kaikkialle. Ja nukkumaan mentiin 1-3 aikaan yöllä.

Eieieieieiei ei. Sanoin Maurille et jos joskus ikinä saadaan lapsi ni en suostu tämmöseen kasvatusmalliin, et joku roti pitää olla.

Mut tää maa on myös tosi erilainen ihan vaan siinä miten lapsiin suhtaudutaan. Kaikki tykkää lapsista. Ne saa riehua, leikkiä, huutaa, raivota, itkeä, mellastaa ja mekastaa ihan rauhassa. Eikä se ketään häiritse. Joten ne otetaan jokapaikkaan mukaan, kun ei niistä kukaan häiriinny.

Et ehkä jos saadaan joskus joku muksu ni sellanen kultanen keskitie on hyvä. Mauri sano et Suomessa lapset saa enemmän kokeilla asioita ilman et niille sanotaan kokoajan et älä sä tiput tai rikot jotain. No oppiipahan nopeasti vaikka sitten kantapään kautta, mitä ikinä tekevätkään.

Karkkia ja muita herkkuja täällä myös popsitaan sillon tällön eikä vaan perjantaina. Mut ei lapset silti riehu 24/7 sokerihumalassa ja ne syö ihan hyvin ruokaa. 

No meillä kaikilla tuli sitten nälkä, kun oltiin yhtä jos toista asiaa ja ihmistä odoteltu ja sähkökatkoskin kärsitty (johtu varmaan viikonlopun myrskystä) ja päätettiin, että mennään syömään.

Lagoalla on hirveesti ravintoloita. Mentiin sit sellaseen Food Truck mestaan missä oli kaikensortin ruokarekkoja. Oli meksikolaista, pizzaa, kasvisruokaa, olutrekkaa, jälkkärirekkoja ja näin jonkun syövän aasialaista ruokaa. Oli muuten hawailainenkin ruokarekka. 

Meikäläinen pääty sit nacholautaseen


18 realia, ei paha ja niin sairaan hyvää. Juustoa, guacamolea, salsaa (itsetehtyä), nachoja ja hapankermaa, tai jotain sen tyyppistä. Jos se oli hapankermaa niin mistä sitä saa???? Ja jauhelihaa.
Enskerralla otan Maurin mukaan ja juodaan mansikka margaritat.

Meiän päivä loppu 11 aikaan illalla ja mut heitettiin kotiin. Ihanaa. Kyyti kotiin.
Ja lapset lähti samaan aikaan kotiin kun mekin.

Ei tänne kyllä sopis yhtään mikään tiukka ei ei ei ei kuri lapsille :D

Oma netti käytiin eilen korjaamassa, mut toimii vähän millon sattuu ja Maurin puhelinliittymä ei toimi täällä ollenkaan.

2 kommenttia:

  1. Kiva on sulla oli kivaa, niin mullakin! Otetaan taas pian uusiksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai katohan kun täällä olikin kommentti!

      Joo heti, ku ollaan takasin maisemissa :)!

      Poista

Lähetä nyt edes vaikka terveisiä! :)